Onko sinulle käynyt koskaan niin, että aloittaessasi jotakin hommaa täytyykin ensin tehdä joku toinen homma niin sanotusti alta pois? No, meille kävi juuri niin ulkovaraston siivouksen kanssa. Varasto on ollut to do -listalla jo pitkään, mutta aina jotenkin jäänyt muiden tekemisten (laiskuuden) jalkoihin. Eilen aamulla innosta puhkuen ilmoitin, että ”nyt siivotaan se hemmetin varasto”. Sehän on sellaista puuhaa, jossa koirakin voisi hyvin pyöriä mukana. Pyysin Johania tyhjentämään peräkärryn venetavaroista, että voisimme lastata siihen kierrätyskeskukseen ja jäteasemalle vietävät kamat.
Peräkärryssä oli alkukesällä veneen ympäriltä puretun suojateltan pressuseinät, jotka olivat kuitenkin sen verran likaiset, että ei niitä viitsinyt semmoisina säilyttää, joten ulkovaraston siivous vaihtui siis pressujen pesuun. Siihen menikin sitten koko päivä. Aurinko paistoi ihanasti, joten mikäs oli pestessä. Neljä pitkää ja kaksi päätypalaa tuli jynssätyksi molemmin puolin, ja ihan varmasti muistamme kiitollisina tätä päivää, kun syksyllä taas pystytämme veneelle talvisuojaa. Pesuaineena käytimme koirashampoota. Arvaat varmaan, miksi. Hetken kuluttua alkuaan hauska ja jännittävä tilanne kehittyi tosi kovaksi riehunnaksi ja puremiseksi – sekä meidän että pressujen – joten rekku täytyi sitoa omenapuun alle narun päähän. Viereen se sai oman pesuvadillisen vettä loiskuteltavaksi. Aloituksen naamakuvan nappasin pesu-urakan jälkeen. Silmien alla näkyvät jokaöiset koiranpissatusherätykset, mutta tämä on nyt tätä.
Veneilykausi on meidän osaltamme vihdoin polkaistu käyntiin. Telakan puolelta huoltotoimet ja vesillelasku viivästyivät aiotusta, mutta onhan meillä toisaalta ollut paljon puuhaa kotona pienen koiran kanssa.
Kun perheessä on koiranpentu ja (meille) uusi vene, niin näiden yhteensovittaminen ei olekaan ihan mutkaton juttu. Molempien hoivaamista ja yhdessä harrastamista harjoittelemme nyt pienin askelin.
Ensimmäiset venereissut olemme tehneet Svarthoman linnoitussaarelle ja sen ympäristöön eli aivan lähivesillä on pyöritty. Svartholma on todella kiva paikka. Oikein hävettää loviisalaisena myöntää, että olen käynyt siellä vain kerran noin 20 vuotta sitten. Puute on nyt korjattu, ja kävin saarella viime viikolla peräti kahdesti.
Tessa ei olisi halunnut purjehtimaan, mutta nameilla sain sen astumaan laiturille ja veneeseen se nostettiin tietysti sylissä. Matkanteko oli varmasti vähän pelottavaa, mutta Tessa ratkaisi tilanteen ryhtymällä heti nukkumaan.
Veneellä matkaaminen on upeaa, mutta myös minulle vähän pelottavaa. En ymmärrä toistaiseksi ohjaamisesta ja navigoinnista juuri mitään, solmuista puhumattakaan, mutta kyllä minä varmasti opin, kunhan lakkaan panikoimasta heti, kun minut määrätään pinnaan. Toistaiseksi nautin enimmäkseen maisemista, auringosta ja tuulesta, mentiin sitten moottorilla tai purjeilla.
Olisi kiva tehdä vaikka parin yön yli kestävä venereissu, mutta Tessan kanssa usean tunnin taipaleet ilman maissa käyntiä eivät vielä onnistu. Ehkä sitten ensi kesänä. Matkajalkaa vipattaisi muutenkin, mutta nyt eletään koiraelämää ja suositaan todellista lähimatkailua. Luultavasti lähivuosien reissut tulevatkin kulkemaan maata ja vettä pitkin. Ihan hyvä näin.
Niin, se varastokin täytyisi vielä siivota. Ehkä huomenna.
– Anja
Veneemme mallia Marina75 on laiturin vaatimattomin, mutta juuri sellainen kuin halusimme, meidän oloinen vene. Tällaisen omistajalta ei pikku puhdetyöt lopu kesken.
Onnellinen kippari.
Café Kuisti 