Terveisiä vuorotteluvapaalta! Koko kevät ja tuleva kesä häilyy vapaana edessäni. Sitä on melkein mahdotonta käsittää, mutta totta se on. Edellinen blogikirjoitukseni taitaa olla puolentoista vuoden takaa. Sen jälkeen tapahtui Elämä. Tai ehkä paremminkin kuolemat, joita kasaantui uskomattoman monta – 7 sukulaista ja ystävää, mukana anoppini ja äitini kuukauden välein – vuoden 2017 aikana. Lisäksi kärsin monen kollegani tavoin työpaikkamme sisäilmaongelmista ja sairastelin melkein koko ajan. Huh! Tuota ajanjaksoa en muistele kaihoisasti.
Seuraava vuosi meni sirpaleita kootessa ja monenlaisia asioita järjestellessä. Kuolemakaan ei ihan kokonaan väistynyt takavasemmalle, sillä menetin vielä vakavasti sairastuneen serkkuni. Kun viime syyslukukauden aikana olin jo toisen kerran muuttamassa musiikkiluokkani kimpsut, kampsut ja lukuisat soittimet uuteen väistötilaan, mielessäni alkoi kypsyä ajatus vähän pidemmästä vapaasta kuin normaali loma. Tässä sitä nyt ollaan!
Minulta on kysytty tosi monta kertaa, mitä aion nyt tehdä. Aion nauttia, mitä ikinä se milläkin hetkellä minulle tarkoittaakaan. Ensimmäinen viikko meni levätessä, sitten sain kokea aamun, jolloin herätessä ei väsyttänyt. Upea tunne, jonka olin vuosien saatossa jo unohtanut. Kiireettömät aamut ja stressittömät sunnuntai-illat ovat luksusta. Nautin suunnattomasti omasta kodista, jossa voin kuljeskella valoisaan aikaan virkeänä. Että meillä voikin olla ihana koti! Olen pyyhkinyt pölyjä listoista ja hyllyistä, raivannut kertyneitä roinakasoja ja tuulettanut mattoja pakkasessa. Olen lukenut ja kuunnellut kirjoja, käynyt kävelyillä ja heilutellut kahvakuulaa. Olen jopa leiponut sämpylöitä, mitä en ole jaksanut aikoihin tehdä. Elämä on ihan toisenlaista, kun ei ole koko ajan kuolemanväsynyt.
Niin kuin ehkä huomasit, Café Kuisti on siirtynyt uudelle alustalle. Syy vaihtoon on edellisen alustan toimintojen ”tökkiminen”. Uudessa on ollut vähän opettelemista, mutta toivottavasti tämä toimii nyt hyvin ja voin keskittyä vain sisällön tuottamiseen.
Tätä kirjoittaessa olen tajunnut, miten paljon olenkaan kaivannut blogikirjoittelua. Tauon aikana on tapahtunut onneksi myös kivoja asioita, kuten matkoja. Mietin, että voisikohan niistä vielä kirjoittaa, vaikka eivät ihan tuoreita kokemuksia olekaan. Mitä mieltä olette? Haluaisitteko lukea pari matkakuvausta, toisen vuoden takaa ja toisen viime kesältä vai keskitynkö ajankohtaisempiin asioihin?
Raikkaita pakkaspäiviä!
-Anja
Café Kuisti 