kesäkuu 2019 – Café Kuisti

Moikka!

Näyttää siltä, että kesääni kuuluu useita koolla alkavia asioita: ainakin ketoilu, koira ja uusimpana kiharat. Ketoilusta kirjoittelen ehkä joskus lisää, mutta nyt kerron kiharoista ja tietysti koirasta.

Jos vietät aikaasi edes jonkin verran somessa, et ole varmaankaan välttynyt kuulemasta Curly Girl -metodista. En ala itse metodia tässä sen tarkemmin selittää, mutta tiivistettynä se perustuu hiusten hyvään hoitamiseen ynnä harjaamisen ja lämpökäsittelyn lopettamiseen. Koska minulla on taipuisat hiukset, niin kokeilin, toimisiko juttu tähän päähän. Aloituskuvasta näkyy, että kiharoita todellakin tuli ja tässä vaiheessa olen pessyt hiukseni vasta kerran metodin mukaisesti. Aamuisin olen tosin freesannut tyynyn latistamia kutreja hoitosuihkeella ja geelillä. Ajan kuluessa kiharoiden pitäisi muuttua vielä paremmiksi. Saa nähdä. Saa nähdä myöskin, ovatko kiharat minun juttuni ollenkaan. Niistä pääsee kyllä halutessaan helposti eroon harjalla, föönillä ja muotoiluraudalla.

Tessa on kasvanut hurjasti ja on oikein suloinen pikku riiviö. Puremisvimma on kova ja siinä ovat olleet koetuksella niin nilkat, käsivarret kuin vaatteetkin. Nämä reilut kolme viikkoa olen käyttänyt lähinnä samoja vaatteita, kun en viitsi kovin monia hajottaa. Älkää kauhistelko, pyykkään ne välillä! Keväällä ostin ihanan maksimekon – toinen oli kaapissa jo entuudestaan – sekä valkoiset pellavaiset culottes -housut. Nyt en voi käyttää niitä, nyyh! Ehkä pidän välillä koiravapaan päivän ja lähden vaikka Porvooseen patsastelemaan kunnollisissa vaatteissa.

Kaikki keinot puruluista, -leluista jäähyyn ja tabascoon ovat olleet käytössä. Aika hyvin toimii myös jäätyminen eli selän kääntäminen ja ylöspäin katsominen paikallaan seisten. Tärkeää vertaistukea saan kennelin omasta Facebook -ryhmästä, jossa kaikilla sen jäsenillä on lagotto. Siellä kukaan ei sano, että ”ei meidän koira purrut pentuna muuta kuin leluja”, vaan kaikki kommentit komppaavat sitä, että demonipennusta kasvaa oikein mukava aikuinen koira. Toivoa siis on!

Tabascolla voiteluun kyllästyneenä kaivoin kaapista shortsien kaveriksi karvasaappaat ja nyt eivät pikku naskalihampaat aiheuta enää tuskaa. En toki hyväksy saappaidenkaan kaluamista, mutta on helpompi pitää oma pää kylmänä, kun ei satu. Kelithän ovat olleet viime päivinä aivan passelit karvakengille varsinkin, kun pitkät housunlahkeet aiheuttavat koiralle hulluja puremiskohtauksia. Sitäpaitsi olen nähnyt farkkushortsit ja karvasaappaat -yhdistelmän lehtikuvassa useammankin Hollywood -tähtösen yllä. Taidan siis nykyään olla varsinainen Antinkylän trendibabe.

Aidattu pihamme on suuri onni ja helpotus. Siellä Tessa saa juosta ja riehua pikku sydämensä kyllyydestä ja kyllä se riehuukin ja tuhoaa ohimennen kukkapenkkejä. No, perennat kasvavat ensi vuonna taas. Pikkuhiljaa on opeteltu yhdessä myös hihnassa kulkemista ja muutama mukavan pituinen iltalenkki on jo tehty. Siitä se alkaa. Ihana harju polkuineen on meiltä parin kivenheiton päässä.

Kodissa näkyy melkein kaikkialla, että koira on. Ihan koko huusholliin emme kuitenkaan vielä päästä tätä riiviötä. Pari strategista oviaukkoa on suljettu levyllä, jonka yli pentu ei pääse, mutta jonka yli itse voimme astua helposti.

Sisääntulo on ainut paikka, jossa meillä on tällä hetkellä matto. Se onkin mieluisa leikkipaikka (lue pahvisten namipiilojen repimispaikka). Niitä kenkiä, joita ei halua pureskeltavan, voi säilyttää pakastimen päällä tai muuttolaatikossa. Tiskipöydällä on purkissa seuraava koiran ateria liossa ja tiskirätti on saanut uuden sijoituspaikan entisen uuninluukun kahvan sijaan. Sieltä se päätyi pihamaalle alta aikayksikön.

Kävimme juhannusreissulla isän luona. Pitkä matka meni kaikkinensa ihan hyvin, mutta oudossa paikassa ilman aidattua pihaa on tietysti aika raskasta olla näin pienen pennun kanssa. Oli kuitenkin kiva käydä ja tavata sukulaisia juhannuskokolla. Kotiin palattuamme Tessa omi heti päikkäripaikakseen lattialle lasketun matkakassin. Siinä se laukku saa nyt toistaiseksi tönöttää. Ai että, tämä sotkusiedätys tekee mulle niin hyvää! (Imuroin kyllä joka päivä.)

Lämpimiä kesäpäiviä, karvasaappailla tai ilman!

-Anja

Heipparallaa! Nyt on tapahtunut suuria asioita sitten viime postauksen: kotiimme on tullut kaksi uutta juttua – nimittäin uusi astianpesukone ja uusi koiranpentu. Arvaat varmaan, kumpi tekee puhdasta jälkeä ja kumpi sottaa, minkä ehtii.

Vanha astianpesukone hajosi, eikä sitä yrityksistä huolimatta saatu korjattua. Vikaa tutkiessaan Johan tökkäsi peukaloonsa pienen haavan, joka näytti ja tuntui ihan mitättömältä. Hän pesi haavan, laittoi laastarin ja jatkoi hommia. Kahden päivän kuluttua kuume nousi 39 asteeseen, peukalo turposi ja siitä lähti punaisia juomuja pitkin käsivartta. Onneksi antibioottikuuri auttoi, mutta ihan vain yleisen olon paranemiseen meni muutama päivä. Peukalon palautuminen normaaliin kuntoon kestää vähän kauemmin.

Uusi astianpesukone on tietysti siisti ja hieno. Erityisen kivan siitä tekee ylätaso aterimille ja erittäin hiljainen 39 dB käyntiääni. Välillä pitää oikein kuulostella lähtikö pesuohjelma todella käyntiin.

Suurin mullistus tänä kesänä taitaa olla koiranpennun hankinta. Kirjoitin aiemmin koirapohdinnoistani, jotka eivät olleet johtaneet mihinkään. No, päätin vihdoin lopettaa jahkailun ja laitoin sähköpostia Kennel Nuxon omistajalle. Viikon kuluttua siitä meillä oli koira ja nyt kaikki on ihanasti vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun – myös allekirjoittaneen yöunet. Onneksi minulla vuorotteluvapaalaisena ei ole pohjalla normaalia opettajien kesäkuun alun tappoväsymystä, joten kestän nämä koiravauvayöt kohtuullisen hyvin.

Kennel Nuxo sijaitsee Paraisilla ja siellä kasvatetaan lagotto romagnolo -koiria. Käydessämme pentueita oli kaksi ja kolmas vielä tulossa. Valitsimme omamme luovutusikäisen pentueen kahdesta vapaana olleesta tyttöpennusta. Otimme tarkoituksella siskoaan hieman rauhallisemmalta vaikuttavan pennun, mutta kotiutumisen jälkeen jo kahdessa päivässä vauhti on kiihtynyt niin, ettei meinaa perässä pysyä. Onneksi vauhti myös pysähtyy välillä ja pentu nukkuu päiväunet monta kertaa päivässä. Juuri nyt uni voitti sylissäni kesken seurustelun, joten tässä istun keittiön lattialla tuhiseva koiranpentu jalkojeni päällä. Eihän tuota raaski herättää, eikä pentuja kai saisikaan. Pienet tassut nykivät välillä siihen malliin, että se taitaa unissaankin kirmailla pitkin nurmikkoa.

Nuxo Tandy Nykigiotto alias Tessa tuli siis taloomme viime perjantaina ja nyt melkein mikään ei ole niin kuin ennen. Rullasin heti kaikki matot pois lattioilta ja saan siedätyshoitoa sotkuihin ja pissalätäköihin. Yllätyksekseni olen suhtautunut uuteen ”sisustukseen” rauhallisin mielin. Nyt on ainakin helppo imuroida ja pyyhkiä lattioita.

Pentuaika on koiraperheelle melko hektistä ja vaativaakin, mutta onneksi pieniä edistysaskelia tapahtuu joka päivä ja niistä riemuitaan yhdessä koiran kanssa. Lenkkikaveria en pennusta ihan vielä saa, mutta Tessasta tulee varmasti hyvä sellainen. Kennelissä olleet aikuiset koirat olivat todella symppiksiä.

Niin kuin kuvista näkyy, pihalla seikkaileminen on jännittävää ja syli on turvallinen paikka. Pehmoiseen koiranpetiin on ihana loikata nukkumaan. Omaan sänkyyni en halua päästää koiraa. Siksi onkin hyvä, että oma peti on ollut Tessalle mieluisa alusta asti.

Innokkaana somettajana tein Tessalle oman Instatilin @tessatrufflenose. Siellä voi seurata pennun kasvamista ja tekemisiä. Olet myös tervetullut moikkaamaan meitä livenä! Tuossa pihallahan me lähitulevaisuudessa enimmäkseen pyörimme.

Koiramaisen mukavia kesäpäiviä!

-Anja