Kuistin sisustusjuttuja

Kuisti on talossamme eniten minun valtakuntaani. Tarkemmin sanottuna suurin osa kuistia, sillä ulko-ovesta tultaessa on perinteinen vaatenaulakko kenkätelineineen.

Kuistilla olen toteuttanut naisellista, runsasta ja ruusuista tyyliä. Ei meillä kyllä muuallakaan ole erityisen maskuliinista sisustusta, vaikka olenkin perheemme ainoa nainen. Tämä johtuu luultavimmin siitä, että olen eniten kiinnostunut asiasta. Rakastan värejä ja niitä on erityisesti olohuoneessa ja keittiössä. Kuisti on kuitenkin runsaudessaan ihan oma juttunsa.

Sisustuksessa yhdistyvät sulassa sovussa uudet, vanhat ja tuunatut esineet. Viime aikoina on tyhjennetty edesmenneiden sukulaisten taloja ja niistä löytyneitä muistoja on mukava pitää esillä omien tavaroiden seurana. Välillä innostun järjestelemään asetelmia uudelleen. Tällä kertaa laitoin tädin ihanan hiusharjan ja turkoosin pikkuvaasin vanhojen lasitölkkien sisään. Tässäpä vinkki laiskalle pölyjenpyyhkijälle. Whamisan puhdistusöljyn ja hoitoveden pahvipakkaukset ovat niin kauniit, että laitoin nekin koristeeksi tölkkien viereen.

Koska arkea ja elämää on kaikilla, en raivannut kuvia varten meikkejä pois radion päältä enkä paperipinoja ja läppäriä pöydältä. Tältä ”kuistikahvila” näyttää ihan joka päivä. Seuraava ajatus sitten onkin, että milloinkahan voisi taas avata ihan oikean Café Kuistin? Edellisestä kerrasta on jo aikaa…

Mukavaa viikkoa!

-Anja































Olemisen ihana keveys

Terveisiä vuorotteluvapaalta! Koko kevät ja tuleva kesä häilyy vapaana edessäni. Sitä on melkein mahdotonta käsittää, mutta totta se on. Edellinen blogikirjoitukseni taitaa olla puolentoista vuoden takaa. Sen jälkeen tapahtui Elämä. Tai ehkä paremminkin kuolemat, joita kasaantui uskomattoman monta – 7 sukulaista ja ystävää, mukana anoppini ja äitini kuukauden välein – vuoden 2017 aikana. Lisäksi kärsin monen kollegani tavoin työpaikkamme sisäilmaongelmista ja sairastelin melkein koko ajan. Huh! Tuota ajanjaksoa en muistele kaihoisasti.

Seuraava vuosi meni sirpaleita kootessa ja monenlaisia asioita järjestellessä. Kuolemakaan ei ihan kokonaan väistynyt takavasemmalle, sillä menetin vielä vakavasti sairastuneen serkkuni. Kun viime syyslukukauden aikana olin jo toisen kerran muuttamassa musiikkiluokkani kimpsut, kampsut ja lukuisat soittimet uuteen väistötilaan, mielessäni alkoi kypsyä ajatus vähän pidemmästä vapaasta kuin normaali loma. Tässä sitä nyt ollaan!

Minulta on kysytty tosi monta kertaa, mitä aion nyt tehdä. Aion nauttia, mitä ikinä se milläkin hetkellä minulle tarkoittaakaan. Ensimmäinen viikko meni levätessä, sitten sain kokea aamun, jolloin herätessä ei väsyttänyt. Upea tunne, jonka olin vuosien saatossa jo unohtanut. Kiireettömät aamut ja stressittömät sunnuntai-illat ovat luksusta. Nautin suunnattomasti omasta kodista, jossa voin kuljeskella valoisaan aikaan virkeänä. Että meillä voikin olla ihana koti! Olen pyyhkinyt pölyjä listoista ja hyllyistä, raivannut kertyneitä roinakasoja ja tuulettanut mattoja pakkasessa. Olen lukenut ja kuunnellut kirjoja, käynyt kävelyillä ja heilutellut kahvakuulaa. Olen jopa leiponut sämpylöitä, mitä en ole jaksanut aikoihin tehdä. Elämä on ihan toisenlaista, kun ei ole koko ajan kuolemanväsynyt.

Niin kuin ehkä huomasit, Café Kuisti on siirtynyt uudelle alustalle. Syy vaihtoon on edellisen alustan toimintojen ”tökkiminen”. Uudessa on ollut vähän opettelemista, mutta toivottavasti tämä toimii nyt hyvin ja voin keskittyä vain sisällön tuottamiseen.

Tätä kirjoittaessa olen tajunnut, miten paljon olenkaan kaivannut blogikirjoittelua. Tauon aikana on tapahtunut onneksi myös kivoja asioita, kuten matkoja. Mietin, että voisikohan niistä vielä kirjoittaa, vaikka eivät ihan tuoreita kokemuksia olekaan. Mitä mieltä olette? Haluaisitteko lukea pari matkakuvausta, toisen vuoden takaa ja toisen viime kesältä vai keskitynkö ajankohtaisempiin asioihin?

Raikkaita pakkaspäiviä!

 -Anja